Here we go.
Blogin starttauspostauksen tekeminen on aina jokseenkin paineita patouttavaa, mutta se ehkä aiheuttaakin ne soodaveden kaatuilemiset mahanpohjassa. Siellä kuplii ja pulputtaa, mutta hyvällä tavalla. Tässä samalla täytyy pohtia (ajatteleminen ei oikeestaan oo mua varten kehitelty), mitä kaikkea haluaa tuoda ilmi, miten haluaa kirjoittaa ja kelle, miksi ja miten. Aion olla vähän Milla Magia (ensilanttia anastamatta) ja loihtia tästä mun opinnäytetyön, ja näin aiempiin blogeihin verrattuna tässä siis plussana tämmöinen jonkunmieltäjäristyttävähölynpöly-ajatustensuoltotilpehööri-filtteri.
Kaks päivää eli siis ylihuomenna, lähden kulkuroimaan tietäni kohti muutamaa tuumaa suurempaa valkokangasta, ratsumaiden kuningasta, Saksaa. Meen siis työssäoppimaan, en tuu himaan ennen hesarii vaan ennen jouluu. Jetsulleen kuus ja puoli viikkoa aion siellä kuluttaa. Meen siis käymään kouluani ns. vapaaehtoispalvelijaksi eräälle tunnetulle kouluratsastajalle ja saan hoitaa hänen hirveen hienoja heppoja! :3 Toverit kyselee multa, joko jännää, ja mun täytyy vastata että ei, mun perhoset vetelee siksakkia vatsalaukun uumenissa vasta viimeisenä yönä just silloin, kun nukkumatilla on vapaapäivä, ja silloin, kun juoksentelen päättömästi ympäri lentokenttää, ja kun lentokonetila ei suostu menemään päälle huolimatta siitä että lentopelin kuulutuksesta kuuluu jotakuinkin jotta "Olkaa hyvät ja istukaa paikallenne, sulkekaa turvavyön lisäksi elektroniset laitteenne, nyt noustaan."
 |
| tunnelmanluojakuva viime kevään Ranskan reissulta (c) Salla Leskinen kuvassa joku urpo eli siis ihan meitsi vaan. laskekaa kakshaaraset kuvassa olevasta harakanpesästä. luovutatte kuudenkytä kohdalla. |
Tänään oon parantanut suhteitani pyykkikoneeseen, matkalaukkuun ja kaikenlaisiin yliasiallisiin papereihin jotka on löytänyt tiensä mun yleensä hyvin rähjäiseen päiväjärjestykseen. Lisäksi oon kahlannut läpi muutamat putiikit ja tehnyt viime hetken pakollisia ostoksia, sekä harrastanut kiusaantuneensekaisia katseita kassatätösen huikatessa hintalappujen lopputuloksen voitonriemuisesti. I want to be a billionaire........
Nyt jatkan pyykkien lajittelua, hikikarpaloiden (onko väärin että toi sana kuulostaa mun mielestä herkulliselta... jotenki jälkiruokamainen meinaan) lisäämistä ja itsepäisten silmäluomien aukinitomista. No okei. Jälkimmäinen oli vähän rajuhkosti ilmaistu.
 |
| jossain Ranskan yllä liitelyä (c) meitsi |
Maffe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti