Yksi Noopelipalkinto kiitos

Yesterday-raapustelua. 

Okei.
 Kovanonnensoturi (ehkä kohta hiffaatte miksi moinen nimimerkki) heräsi kello 4.30 värjäämään pehkoaan edustuskuntoiseksi ja änkemään viimeisiä tavaroita megakokoiseen burgeriboksiinsa.
Oivalsin autonpenkillä feidanneeni sykemittarin misulaukun sivutaskuun vetelemään hirsiä mun paluuseen asti, ja siitä se Riemu vasta aloittikin repeilynsä.
 Ensinnäkin, junahan oli täynnä. Kyllä, se oli täynnä Seinäjoella keskiviikkona kello 6.47 aamulla. Lisäksi siellä oli totaalisen siperiamainen ilmasto sillä erään lämpöasiantuntijan neuvosta olin pudottanu yhen kerroksen vaatetta pois (............). Värähtelin siis kuin maaninen bassonkieli kolmosvaunussa ja odottelin varsin toiveikkaasti, milloin joku businesslifeänsä viettävä salkkumies tulee pukkaamaan ipadinsa mun pulpetille ja potkaisee mut käytävälle nuokkumaan.
 Ei siinä mitään, Tampereen kohdalla huomautettiin että "btw, junan kuljettaja tos meni äkillisesti sairastumaan, nii että meillä ei oo nyt kuskia, hupsistapups".
 Ja jottei nyt liian tylsäksi tämä matkustus kävisi niin loppumatkasta (kun saatiin finally ratinkääntelijä meillekin) junaan ilmeni teknisiä ongelmia. Kaikki hulvatokin tuppaa joskus päättymään ja niin myös tämä IRL-elokuva vilautteli loppukiitoksiaan kun pääsin onnistuneesti Böleen. Mutta se oliki ovela bädäss, ja meniki vaan tauolle.

Lentokentällä kaikki meni oikein simppelisti, vaikka mun passi ei meinannut wörkkiä, mun laukku otti reissaamisen liian raskaasti n. 4kg verran, karma tai siis turvatarkastusheebot jatkoi perinteensä jatkamisseremoniaansa tekemällä mun läppärille satunnaistarkastuksen, kuten myös tehtiin mun ruumassa lojuneelle läskilaukulle (jonka johdosta mun desinfiointinesteet oli suihkunnu melko symmetrisesti ympäri mun laukkua. ei vissiin vastannu mun vaatteiden hygienisuus tulliapinoiden odotuksia) ja kuten jotkut tietää mun vasemmallaistumissyndrooman (I feel some oksennusrefleksi jos joudun asettautua vasemmalle puolelle autossa, ja näköjään sen oli jees ilmentyä myös lentomasiinan kyydissä), mun paikka oltiin ystävällisesti laitettu just siihen. :DDDDDDDD
Lentopelin kyydissä huurrutin sierainteni kuvia ikkunaan, mutta kaikeksi yllätyksekseni näinkin vain valkeaa höttöä, sillä olimme pilvessä. Koko matkan.
 Mutta se oli ihan jees koska rullasin ikkuna- ja silmäverhot kiinni ilman pistoksia omassatunnossa. 

Laskeuduttiin pilvilinnoista

Päädyin ku päädyinkin Düsseldorfiin, uskoin sen vasta ku näin ekat nuhanenuviikset ja sellaset kyltit jotka in Finland rikkois lakia (eli halpakaljakyltit).
 Taistelin tieni muutaman monikulttuurisen tiedustelutilaisuuden jälkeen skytrainiin (todnäk. väärä lippu hiillostaen povarissa, alla oleva kuva liittyy vahvasti) josta pyyhälsin vauhdilla ulos (niin vauhdilla ku pystyy tonnikeiju kainalos) pois D:n juna-asemalla. 

siitäpä vaan lottoomaan! notta mitäs laitetaan? otin kuvan ja pistin silmät kii ja painoin randomilla jotain. makso vaa 1,5e että tällä kertaa pelionni tais suosii tätä hannu hanhea, vaikka olinkin aivan äimänkäkenä. mutta sorsa mikä sorsa.

Olin ihan turistina siinä, kattelin mun about päältäjuoksevia ihmisiä ja tein laskutoimitusta uteliaista naamatauluista.
Ostin tällä kertaa kai-oikean-lipun ja hinasin mun 23kg kilon kullannuppua jota myös omaisuudeksi kutsutaan pitkin miljoonan askelman kiviportaikkoa vaan päästäkseni perille ihailemaan saksalaisen junan kiihtyvyysominaisuutta. Toistin edellämainitun varmuuden vuoksi vielä toistamiseen (en ollu ihan varma sen paremmuudesta suhteessa meidän pendoliinoihin).
Vaihoin junaa ja juoksin ku päätön kana(rialainen) saalistaen silmämunillani oikeita raiteita.
Tässä vaiheessa ulkoista ilmentymääni olisi voinut verrata joko a.) viittäsataa bätmänin luurankoa pakenevaan sumopainijaan tai b.) öljyssätiristettyyn herkku-HK:n siniseen. Kumpainenkin siis yhtä uskottavia vertauksia, koska HK:n sininenhän on koiranruokaa (radiokaalimaisen radikaalin rehellinen kansantaru by my BIGBROTHER <- kirjotin egon ylikasvumahdollisuuden takia pienellä).

Mutta asiasta rikkaruohoon, päätelkää siitä miten  huippumalli- mood mulla oli. Pääsin perille tänne (alla todistusaineisto tästä pikku villagesta klo 18, ei tää oikeesti oo näin pimee mesta), joten täs oottelen mun noobelia postista, koska tää kaikki oli vaan jyvänen koko maissipellosta.

Pakenin Suomen kaamosta tänne auringonjumalan syliin valon ja ilon keskelle

Anyway.
Mä oon nyt perillä. Tässä istun soffalla työpäivä pulkassa, vaikkei täällä ole edes lunta (thank god). Mutta romaanitkin on luotu päättymään, niin jätän tämän nyt vain tähän.
Mhierrr luvassa myöhemmin.
(Ton sanan oon oppinu kun eräs vajaa parivuotias ylisöpö hollantilais-saksalainen ihmiseläimen alku tsuksuttaa traktoria pitkin mun päänahka-maantietä.)

Lähetään kauas pois, sinne mis on Saksa

Kaheksan tuntia matkan alkuun..

Viimeset tunnit mun sisäelimet on jumppaillu itteänsä vuorotellen sikiöasentoon. Sydän on jossain Notre Damessa ja aivokäytävissä on huppupäinen tyyppi soittamassa kanteletta ja hakkaamassa kattilankansia Risto Räppääjämäisesti. Aiheesta MITEN STRESSI ILMENEE ei sen enempää.

Miten hyvältä ne mun matkapläänit nyt oikeastaan sitten näyttää?

Seinäjoki -> Tikkurila, juna

Tikkurila -> HKI-Vantaan lentokenttä, bussi

HKI-Vantaan lentokenttä -> Düsseldorfin lentokenttä, lentopeli

Düsseldorfin lentokenttä -> Düsseldorfin juna-asema, skytrail

Düsseldorfin juna-asema -> Düsseldorfin juna-asema2, juna

Düsseldorfin juna-asema2 -> Bedburg-Hau, juna

Pyyhkäiskää toki häkeltynyt feissinne imperfektiin, sillä oon jetsulleen yhtä pyörällä päästäni kun kuka tahansa ylläolevan jälkeen. Sanomattakin selvää ettei pieni ylivilkas suomalaisturisti selviydy tuosta kommelluksetta, mutta perille ennen pimeetä ja still alive Maffe.

It's my plan. 

Meen nyt houkuttelemaan unimasaa mun kainaloon. Okei huijasin. Ihan sikana hommaa vielä ennen sitä.

Öitä.

Tulen ikävöimään hänen korkeuttaan Mimmi Mathildaa sydänkäytävät ruvella

Tähti kuljeta mut vaikka maailman ääriin

Here we go. 

Setä Tamu - Jos sä joskus päädyt Berliiniin

Blogin starttauspostauksen tekeminen on aina  jokseenkin paineita patouttavaa, mutta se ehkä aiheuttaakin ne soodaveden kaatuilemiset mahanpohjassa. Siellä kuplii ja pulputtaa, mutta hyvällä tavalla. Tässä samalla täytyy pohtia (ajatteleminen ei oikeestaan oo mua varten kehitelty), mitä kaikkea haluaa tuoda ilmi, miten haluaa kirjoittaa ja kelle, miksi ja miten. Aion olla vähän Milla Magia (ensilanttia anastamatta) ja loihtia tästä mun opinnäytetyön, ja näin aiempiin blogeihin verrattuna tässä siis plussana tämmöinen jonkunmieltäjäristyttävähölynpöly-ajatustensuoltotilpehööri-filtteri.

Kaks päivää eli siis ylihuomenna, lähden kulkuroimaan tietäni kohti muutamaa tuumaa suurempaa valkokangasta, ratsumaiden kuningasta, Saksaa. Meen siis työssäoppimaan, en tuu himaan ennen hesarii vaan ennen jouluu. Jetsulleen kuus ja puoli viikkoa aion siellä kuluttaa. Meen siis käymään kouluani ns. vapaaehtoispalvelijaksi eräälle tunnetulle kouluratsastajalle ja saan hoitaa hänen hirveen hienoja heppoja! :3 Toverit kyselee multa, joko jännää, ja mun täytyy vastata että ei, mun perhoset vetelee siksakkia vatsalaukun uumenissa vasta viimeisenä yönä just silloin, kun nukkumatilla on vapaapäivä, ja silloin, kun juoksentelen päättömästi ympäri lentokenttää, ja kun lentokonetila ei suostu menemään päälle huolimatta siitä että lentopelin kuulutuksesta kuuluu jotakuinkin jotta "Olkaa hyvät ja istukaa paikallenne, sulkekaa turvavyön lisäksi elektroniset laitteenne, nyt noustaan."

tunnelmanluojakuva viime kevään Ranskan reissulta (c) Salla Leskinen kuvassa joku urpo eli siis ihan meitsi vaan.
laskekaa kakshaaraset kuvassa olevasta harakanpesästä.
luovutatte kuudenkytä kohdalla.

Tänään oon parantanut suhteitani pyykkikoneeseen, matkalaukkuun ja kaikenlaisiin yliasiallisiin papereihin jotka on löytänyt tiensä mun yleensä hyvin rähjäiseen päiväjärjestykseen. Lisäksi oon kahlannut läpi muutamat putiikit ja tehnyt viime hetken pakollisia ostoksia, sekä harrastanut kiusaantuneensekaisia katseita kassatätösen huikatessa hintalappujen lopputuloksen voitonriemuisesti. I want to be a billionaire........

Nyt jatkan pyykkien lajittelua, hikikarpaloiden (onko väärin että toi sana kuulostaa mun mielestä herkulliselta... jotenki jälkiruokamainen meinaan) lisäämistä ja itsepäisten silmäluomien aukinitomista. No okei. Jälkimmäinen oli vähän rajuhkosti ilmaistu.

jossain Ranskan yllä liitelyä (c) meitsi

Maffe