Kaheksan tuntia matkan alkuun..
Viimeset tunnit mun sisäelimet on jumppaillu itteänsä vuorotellen sikiöasentoon. Sydän on jossain Notre Damessa ja aivokäytävissä on huppupäinen tyyppi soittamassa kanteletta ja hakkaamassa kattilankansia Risto Räppääjämäisesti. Aiheesta MITEN STRESSI ILMENEE ei sen enempää.
Miten hyvältä ne mun matkapläänit nyt oikeastaan sitten näyttää?
Seinäjoki -> Tikkurila, juna
Tikkurila -> HKI-Vantaan lentokenttä, bussi
HKI-Vantaan lentokenttä -> Düsseldorfin lentokenttä, lentopeli
Düsseldorfin lentokenttä -> Düsseldorfin juna-asema, skytrail
Düsseldorfin juna-asema -> Düsseldorfin juna-asema2, juna
Düsseldorfin juna-asema2 -> Bedburg-Hau, juna
Pyyhkäiskää toki häkeltynyt feissinne imperfektiin, sillä oon jetsulleen yhtä pyörällä päästäni kun kuka tahansa ylläolevan jälkeen. Sanomattakin selvää ettei pieni ylivilkas suomalaisturisti selviydy tuosta kommelluksetta, mutta perille ennen pimeetä ja still alive Maffe.
It's my plan.
Meen nyt houkuttelemaan unimasaa mun kainaloon. Okei huijasin. Ihan sikana hommaa vielä ennen sitä.
Öitä.
| Tulen ikävöimään hänen korkeuttaan Mimmi Mathildaa sydänkäytävät ruvella |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti