Apua. Vintillä on hiirilauma.
Välillä joku jubailee näin: "sviik, sviik". Välillä kuuluu semmosta ropinaa ku miljoona pientä käpälää ravaa vanhoja puulautoja pitkin. Jäiks...
Siitä tulikin mieleen, että tänään popsiessamme herkullista illallista toin vahingossa ilmi jotain pohjoismaista höntteyttäni (pakko laittaa suomalaisuuden piikkiin kaikki, buahaha, ei kai). Mä en oikeen pysynyt perässä mistä family oikeen höpötteli, välillä puhuttiin ufoista ja välillä rotista. Meikä oli sit semmosessa uneksimistilassa ja kuuntelin ns. toisella korvalla keskustelun rikkaruohomaista etenemistä samalla kipaten haarukallisia bataattia leipäläpeeni.
Yhtäkkiä kuulin mietiskelevää pohdintaa siitä, mitä ne hiirulaiset oikeen syö. Mitään sen kummemmin funtsimatta, koin tarpeellisesti havahtua, ja vastasin robottimaisen tietäväisesti: "cheese"
Tajusin vasta jälkeenpäin että a.) en ollu sanonu mitään muuta koko illallisen aikana, ainoastaan mutustanu ruokaa nälkäiseen kitaan ja kuunnellu keskustelua samalla kuvitelmissa hilluen ja b.) juustoa ei kasva välttämättä taida kasvaa luonnossa.
Heräsin todellisuuteen, kun kaikki ratkes nauramaan kyyneltä pukaten varmaan viideks minuutiks.
Hehe. Joo. Hupsis. Mä tästä meen. Nukkumaan :DD
 |
| kaupan päälle tässä teille kana |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti